Helene Schjerfbeckin omakuvasarja päättyi voimakkaasti

Helene Schjerfbeck on suomen arvostetuin kuvataiteilija. Helene syntyi vuonna 1862 Helsingissä. Hän aloitti taideopintonsa jo 11-vuotiaana Helsingin Taideyhdistyksen piirrustuskoulussa. Tämän jälkeen hän jatkoi taideopintojaan Ranskassa ja kävi stipendimatkoilla Italiassa ja Englannissa. Helene jopa opetti vanhassa koulussaan Helsingissä 1800-luvun lopulla, ennen kuin hänen terveytensä alkoi vaivaamaan häntä liikaa.

Helenen taideura kesti hulppeat 70 vuotta. Taideuransa aikana hän maalasi paljon ranskalaisvaikuteisia maalauksia. Taide oli pääosin realismia, vaikka joukossa alkoi pian näkyä naturalistisia ja ekspressionistisia maalauksia. Yksi tunnetuimmista maalauksista on Helenen maalaus Tanssikengät, joka valmistui vuonna 1882. Kyseinen maalaus myytiin 3,9 miljoonan euron hintaan vuonna 2008. Tämä on korkein hinta, joka on koskaan maksettu suomalaisen taiteilijan työstä.

Taideuran loppuaikoina Helene alkoi maalata pelkistetympää aihetta. Pelkistetyin hänen teoksistaan oli vuoden 1945 viimeisin omakuva, joka oli hiilellä piirretty teos. Tämä teos korosti Helenen heikkoutta ja kuoleman lähestymistä.

Realismista omakuviin

Helenen taide sai paljon vaikutteita Ranskasta ja Italiasta. Hän maalasi alkuaikoina realistisia kuvia. Jotkut näistä maalauksista olivat hyvinkin realistisia, ja niissä kuvattiin paljon köyhyyttä, rumuutta ja likaa, joka ei tuohon aikaan ollut haluttua maalauksissa.

Helenen tunnetuimpia töitä olivat esimerkiksi Haavoittunut soturi hangella, Tanssikengät ja Pikkusiskoaan ruokkiva poika. Nämä teokset maalattiin 1800-luvun lopulla. Helene sai paljon kritiikkiä etenkin viimeisimmästä maalauksesta, sillä lapset oli maalattu rumiksi ja liian leveällä siveltimellä.

Hän maalasi jo alkuaikoina hieman pelkistettyjä töitä, mutta jätti niiden maalaamisen taka-alalle, sillä pelkistetty taide ei tuohon aikaan saanut paljoakaan kiitosta. Vuonna 1912 Helene kuitenkin aloitti omakuvasarjansa maalaamisen. Tästä sarjasta onkin tullut yksi tunnetuimmista ja vaikuttavimmista Helenen töistä.

Helene oli jo taideuransa alussa aikaansa edellä oleva taiteilija. Hän ei kuitenkaan vaatinut yleisöä ottamaan vastaan taideteoksiaan, jotka olivat aikaansa edellä, vaan laittoi nämä taiteen suuntaukset viisaasti taka-alalle siihen asti, kunnes yleisö oli valmis ottamaan ne vastaan.
Omakuvien kehitys

Helene maalasi ensimmäisen omakuvansa vuonna 1912. Hän maalasi omakuvat 1900-luvun alussa, ja viimeisin teos on vuodelta 1945. Omakuvasarjan ensimmäiset teokset ovat värikkäitä, kuvaavia ja paljon maalia sisältäviä teoksia. Näissä nähdään selvästi Helenen nuoruus ja elämän kehitys. Omakuvasarja muuttuu kehittyessään niukemmaksi ja kohti modernimpaa tyylisuuntausta. Aikaisemmissa taideuran vaiheissa Helene käytti enemmän maalia kuin myöhemmissä. Loppua kohti hän kokeilikin rohkeasti erilaisia materiaaleja. Mielenkiintoista on se, että vaikka Helene oli heikko ja hiljainen taiteilija, se ei tullut esille hänen maalauksissaan ja omakuvissaan, päinvastoin: maalaukset ovat täynnä väriä ja vahvoja kontrasteja.

Viimeisin omakuva on hiilellä tehty teos, jonka Helene piirsi 82-vuotiaana. Tässä Helenen viimeisimmässä omakuvassa Helenestä on jäljellä vain tyhjät silmäkuopat ja vielä hengittävä suu. Piirros korostaa Helenen heikkenemistä ja lähestyvää kuolemaa. Viimeinen piirros on voimakas teos, joka jättää katsojan hiljaiseksi.

Helene on eittämättä kuuluisin suomalainen taiteilija

Helene Schjerfbeck on eittämättä yksi suomalaisen taiteen tukipylväistä. Helenen taideteokset ovat tunnettuja ympäri maailmaa. Hänen taideuransa oli uskomattoman pitkä, jopa 70 vuotta. Tämän pitkän uran aikana hän teki suuren vaikutuksen kansainväliseen yleisöön.

Helenen syntymästä on nyt kulunut yli 150 vuotta. Hänen taidettaan esitellään ja opetetaan kouluissa yhä edelleenkin. Vuonna 2008 hänen maalauksensa, Tanssikengät, myytiin 3,9 miljoonalla eurolla, joka on korkein suomalaisen taiteilijan työstä maksettu hinta. Tämä jo yksin osoittaa, että Helenellä on suurin paikka suomalaisen taiteen historiassa.

Salvador Dali on psykedeelisen visuaalisen taiteen mestari

Psykedeelinen taide on kuvataiteen laji, joka on joka on jo vuosikymmeniä kiinnostanut ihmisiä monella eri tasolla. Lähes mikä tahansa taideteos, joka kuvaa ihmisen sisäistä maailmaa, voidaan luokitella psykedeeliseksi taiteeksi. Yleisesti ottaen psykedeelisellä taiteella viitataan 60-luvulla alkunsa saaneeseen taiteen suuntaukseen, joka sai kipinänsä vastakulttuurin piirissä.

Hyvin tyypillisesti psykedeelinen taide tulee vastaan esimerkiksi julisteissa, CD-levyjen kansissa, seinämaalauksissa ja valonäytöksissä. Eräs tunnetuimmista psykedeelisistä taiteilijoista koko maailmassa, on Salvador Dali. Salvador Dalin teoksia on ihailtu ympäri maailmaa. Hänen teoksensa ovat hyvin surrealistisia ja vetävät katsojan huomion puoleensa.

Salvador Dalin elämä

Salvador Dali syntyi vuonna 1904 Espanjassa. Dali oli jo nuoruudestaan asti hyvin taitava taiteilija. Hän kirjoittautui 17-vuotiaana Madridin taideakatemiaan, mutta hän tunsi, ettei saanut koulutuksestaan paljoakaan irti, sillä hän piti jo tuolloin itseään paljon opettajiaan taitavampana. Dali oli hyvin itsepäinen ja uppiniskainen oppilas, joten hänet erotettiin ensin taideakatemiasta määräajaksi. Vuonna 1926 hänet kuitenkin erotettiin pysyvästi sen jälkeen, kun hän oli väheksynyt opettajiensa pätevyyttä.

Dali teki paljon yhteistyötä tunnettujen nimien kanssa

Vaikka Dali olikin tunnettu pienestä röyhkeydestään, oli itsekehu ehkä kuitenkin jossain määrin ansaittua. Vuonna 1925 Dali järjesti näyttelyn Barcelonassa, galleria Dalmaussa. Tämä näyttely toi Dalille paljon kiitosta. Pablo Picassokin oli paikalla näyttelyn avajaisissa, ja sanoi pitäneensä Dalin töistä. Dali ottikin seuraavana vuonna Pariisin matkallaan yhteyttä Picassoon.

Picasso ei kuitenkaan ollut ainoa merkkihenkilö, johon Dali tutustui elämänsä aikana. Espanjan sisällissodan puhjettua, Dali muutti New Yorkiin ja viettikin jopa 8 vuotta Yhdysvalloissa. Tämän matkansa aikana hän tutustui Walt Disneyhyn, jonkaa kanssa hän suunnittelu piirroselokuvaa Destino. Tämä projekti kuitenkin keskeytyi. Projekti valmistui vasta vuonna 2003, 14 vuotta Dalin kuoleman jälkeen.

Dali tutustui myös kuuluisaan elokuvaohjaajaan Alfred Hitchcockiin. Hän suunnitteli lavasteet Hitchcockin “Noiduttu” -elokuvan unijaksoon vuonna 1945.

Dali taidemaalarina

Salvador Dali kokeili paljon erilaisia tyylejä maalauksissaan ja taideteoksissaan, ennen kuin 1930-luvulla päätyi surrealismin pauloihin. Hänen surrealistisissa teoksissaan nähdään paljon merkki- ja symbolikieltä, jonka hän keksi 1920-luvulla. Yksi hänen mielekkäimmistä symboleistaan ovat lokerot, jotka avautuvat ihmisten kehosta. Lokerot symboloivat ihmisten lokeroajattelua. Dali omaksui tämän idean Sigmund Freudin teoksista.

Yksi Dalin tunnetuimmista teoksista on vuonna 1931 maalattu teos, Muiston Pysyvyys. Kyseinen maalaus koostuu sulavista kelloista rauhallisessa ympäristössä. Taskukello edustaa Dalin käsitystä pehmeydestä ja kovuudesta, joka oli hänen ajattelulleen keskeistä tuohona aikaan.

Toinen tunnettu, ja hyvin Dalimainen teos on vuonna 1937 maalattu “Palava kirahvi.” Teos koostuu rauhallisella, sinisellä pohjalla näkyvistä kahdesta naisesta, joiden kehoista avautuu lipastoja. Taustalla nähdään palava kirahvi, jota Dali piti sodan enteenä.

Dali on mestari tässä taiteenlajissa

Vaikka surrealistisia taiteilijoita on maailmassa hyvin monia, Dali on noussut yhdeksi tunnetuimmista surrealistisista taiteilijoista. Dalin teoksissa nähdään paljon symboleja ja merkkejä. Taideteokset sisältävät paljon, ja teoksia katsoessa niiden tarinaan ja symbolikieleen uppoutuu helposti. Ne vievät katsojan mukanaan ja kiehtovat ihmisiä ympäri maailmaa.

Dalin teosten ideat ovat hyvin mielikuvituksellisia. Huhujen mukaan häneltä kysyttiin, mistä hänen mahtavat ideansa ovat peräisin, johon hän vastasi niiden olevan peräisin unista. Toinen tapa, jolla hän huhujen mukaan sai ideoita, oli pää alaspäin roikkuminen, kunnes hän alkoi nähdä surrealistisia näkyjä. Se, onko tämä totta, on hieman epäselvää.

Dalin teoksia opiskellaan taideakatemioissa ympäri maailmaa. Kuvataide ei ole koskaan nähnyt vastaavaa surrealismin mestaria, ja se, nähdäänkö tulevaisuudessa Daliin verrattavaa surrealistista taiteilijaa, on hyvin epätodennäköistä.